Peruskäsitteet, periaatteet sekä määritelmät
.
MIAF-urolithiasis on lyhennys todellisesta Metaboliasta, Infektiosta, Anatomiasta sekä Funktiosta johtuvasta kivenmuodostuksesta. Käsittää noin 15 % kivipotilaista.
Mikäli ei ole yhtään kiinnekohtaa MIAF-kivitaudista, potilaalla on määritelmän mukaisesti Idiopaattinen Kalsium Urolithiasis (ICU) mikä jaetaan komplisoitumattomaan tai komplisoituneeseen tautiin.
Komplisoitumaton idiopaattinen kivitauti:
• Itsestään poistuva kivi potilaalla, jolla todettu ensimmäisen virtsatiekivi
• Toispuolinen, tyypillisesti röntgenpositivinen kivi, joka helposti hoidettavissa ESWL:n ja/tai endoskopian avulla.
• Ei merkittävää kiven uusiutumisriskiä tyypillisellä röntgenposiitivisellä kivellä (esim. itsestään poistuva kivi yli 6 vuotta ensimmäisen kivikohtauksen jälkeen)
Komplisoitunut idiopaattinen kivitauti:
• Epäily MIAF-kivitaudista
• Merkittävä kiven uusiutumisriski (esim. Toistuva 1x1 cm munuaiskivi tai molemminpuolinen kivenmuodostus alle 5 vuoden kuluessa ensimmäisestä kivestä)
• Iso kivikuorma (iso kivi (>2 cm) ja/tai molemminpuoliset kivet
• Varhainen kiven ilmaantuminen (<20 vuoden ikä)
* Merkittävä kiviuusinta viittaa kiviuusintaan, joka selvästi vaikuttaa potilaan elämään, esim. tiheät uusiutumiset (< 5 vuotta), molemminpuoliset kivet tai erityisen suuret uusintakivet vastakohtana ei-merkittävälle kiviuusinnalle, joka viittaa sellaiseen kiven uusintaan, joka ei merkittävässä määrin vaikuta potilaan elämään (esim. Itsestään poistuva kivi komplisotumattomassa kulussa). Käsitteet ”merkittävä” ja ”ei-merkittävä” sisältävät mahdollisuuden henkilökohtaiseen kliniseen tulkintaan, koska uusintakivi yhdellä potilaalla ei koskaan ole samanlainen kun toisella potilaalla.
Mikäli ei ole yhtään kiinnekohtaa MIAF-kivitaudista, potilaalla on määritelmän mukaisesti Idiopaattinen Kalsium Urolithiasis (ICU) mikä jaetaan komplisoitumattomaan tai komplisoituneeseen tautiin.
Komplisoitumaton idiopaattinen kivitauti:
• Itsestään poistuva kivi potilaalla, jolla todettu ensimmäisen virtsatiekivi
• Toispuolinen, tyypillisesti röntgenpositivinen kivi, joka helposti hoidettavissa ESWL:n ja/tai endoskopian avulla.
• Ei merkittävää kiven uusiutumisriskiä tyypillisellä röntgenposiitivisellä kivellä (esim. itsestään poistuva kivi yli 6 vuotta ensimmäisen kivikohtauksen jälkeen)
Komplisoitunut idiopaattinen kivitauti:
• Epäily MIAF-kivitaudista
• Merkittävä kiven uusiutumisriski (esim. Toistuva 1x1 cm munuaiskivi tai molemminpuolinen kivenmuodostus alle 5 vuoden kuluessa ensimmäisestä kivestä)
• Iso kivikuorma (iso kivi (>2 cm) ja/tai molemminpuoliset kivet
• Varhainen kiven ilmaantuminen (<20 vuoden ikä)
* Merkittävä kiviuusinta viittaa kiviuusintaan, joka selvästi vaikuttaa potilaan elämään, esim. tiheät uusiutumiset (< 5 vuotta), molemminpuoliset kivet tai erityisen suuret uusintakivet vastakohtana ei-merkittävälle kiviuusinnalle, joka viittaa sellaiseen kiven uusintaan, joka ei merkittävässä määrin vaikuta potilaan elämään (esim. Itsestään poistuva kivi komplisotumattomassa kulussa). Käsitteet ”merkittävä” ja ”ei-merkittävä” sisältävät mahdollisuuden henkilökohtaiseen kliniseen tulkintaan, koska uusintakivi yhdellä potilaalla ei koskaan ole samanlainen kun toisella potilaalla.
.
Perusperiaatteet
Selvityksen tarkoitus on:
Löytää ne kivipotilaat, joilla tehokas hoito/ennaltaehkäisy on mahdollinen ja edellytys kiven uusiutumisen ehkäisemiseksi sekä lisävaurioiden ehkäisemiseksi munuaisissa tai muissa elintoiminnoissa. Näillä kivipotilailla on yksi seuraavista kivisairausryhmistä:
• MIAF-kivitauti, joka käsittää noin 10 - 15% kaikista munuaiskivipotilaista
• Komplisoitunut idiopaattinen kalsium nefrolithiasis, mikä on noin 25 – 45 % kokonaispopulatiosta jolla in kivi ylävirtsateissa.
Selvitys- ja hoitosuositukset muodostuvat seuraavista periaatteista:
1. Laajennettu selvitys, toisin sanoen selvitys diagnoosin ?? lisäksi/MIAF – kivitaudin poissulku on indisoitu, kun sekä potilas että lääkäri ovat valmiita hyväksymään tutkimustulosten seuraukset. Mikäli potilas ei ole halukas mahdollisiin hoitomahdollisuuksiin, ei selvitys ole tarkoituksenmukainen. Laajennettu selvitys pitää sen vuoksi suunnata potilaisiin, joilla on komplisoitunut kivitauti (toisin sanoen tapauksiin, joissa kivitauti huomattavasti vaikuttaa potilaan elämään).
2. Selvitettävien riskitekijöiden, pitää olla dokumentoituja patofysiologisissa selvityksissä, sekä olla varteenotettavissa kyseiselle potilaspopulaatiolle (toisin sanoen ” Pohjoismaiselle kivipotilaalle”).
3. On perusteltua tutkia riskitekijöita, joita voidaan hoitaa tehokkaasti. Nämä ovat riskitekijöitä, joiden hoitaminen on kliinisissä kontrolloiduissa tutkimuksissa osoitettu merkittävästi vähentäneen kiviuusintaa.